Näin se vaan menee. Timantteihin pätee vähän se sama kuin miehiin: sen vaan tietää kun löytää sen oikean. :)
Minä löysin sen oikean timantin jo viime viikolla ja ihastuin syvästi. Jätin kuitenkin asian hautumaan hetkeksi, koska timanteillahan on tunnetusti jonkin verran hintaa. Eilen kun palasin kauppaan, se ihastus syveni rakkaudeksi, kun näin sen ihanan timanttisormuksen vielä isommalla kivellä. Nyt on siis sormus laitettu tilaukseen ja on taas yksi syy lisää odotella heinäkuun yhdeksättä päivää. :)
Pakko muuten kehua, että on mulla aika mahtava mies. Ensinnäkin hän osti minulle juuri sen sormuksen, minkä halusin, vaikka budjettia piti pikkuisen venyttää. Toiseksi Marko tuntee selvästi minut täysin ja kokonaan. Sormus ei nimittäin tule ennen häitä meille kotiin, vaan menee bestmanin hoiviin. Minähän en siitä sormia osaisi pitää erossa!
Timanttien säihkettä kaikkien aamupäivään! Minä lähden tästä töihin haaveilemaan sormuksestani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti